Kun aloitin lifecoach-opintoni, opettajani kertoi että parhaat opintopisteet tähän ammattiin saa omien elämänkokemustensa kautta. Ne tekevät susta ihmisenä ja valmentajana just sut, eikä kukaan muu ole samanlainen. Se on sun valttikorttisi kaikkien valmentajien keskuudessa. Ole rohkeasti se kuka olet ja sut kyllä löytää ne oikeat ihmiset!
Tän mun 42 vuoden elämäntaipaleeni aikana on myös ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista. Niissä hetkissä kun kompastuu, en ole osannut ajatella, että juuri ne hetket kantaa vielä hedelmää jossain vaiheessa. Kun tuntuu pahalta, on viimeinen asia kuulla, että “Kyllä se siitä, aika kultaa muistot.” Kuitenkin juuri ne hetket antaa mun työlleni sisältöä ja varmuutta. Juuri niistä hetkistä mä olen kasvanut ihmisenä kaikista eniten. Juuri ne hetket tekevät musta parhaan valmentajan ehkä just sulle.
Kun mä kirjoitan näitä asioita auki, pääset aika henkilökohtaisella tasolla kurkkaamaan mun elämääni. Voit kokemusten listaa lukiessasi samaistua joihinkin kohtiin, tuntea joitain unohdettuja tunteita, kokea omien kokemusten kautta ehkä ahdistusta tai toisaalta myös huokaista helpotuksesta, kuinka itsekin olet päässyt eteenpäin omien kompastusten jälkeen.
Mun elämäni opintopisteitä on ehkä eniten kartuttanut tämä TOP 10 (ei järjestyksessä):
Koulukiusaaminen
Työpaikkakiusaaminen
Keskenmeno
Avioero
Yksinhuoltajuus
Takaisin vanhempien luokse muuttaminen lapsen kanssa
Uusioperheen rakentaminen
Erilaiset ihmissuhdekoukerot / -kriisit
Hetkittäiset paniikkikohtausmaiset tunteet
Uupumus
Pelkkä näiden asioiden kirjoittaminen toi tunteita myös mulla pintaan. Puristaa rintaa, tuntuu inhottavalta. Näen erilaisia tilanteita, mitkä kirjoitettuihin hetkiin liittyvät. Käyn niitä uudelleen läpi. Mutta lopulta, koen onnellisuutta siitä, että näistä on selvitty. Oon hakenut sieltä pohjalta voimaa ja päättänyt ponnistaa ylös ja eteenpäin. En ole valinnut jäädä maahan makamaan, voivottelemaan, suremaan vaan olen päättänyt että ansaitsen paljon parempaa. Ja sitä parempaa on tiedossa kun mä vaan itse ne voimani kasaan yksin tai muiden avulla.
Ei ole häpeä pyytää apua, ei ole noloa sanoa ettei jaksa. Ei haittaa vaikka itkettää ja tuntuu että toivoa ei vaan ole. Ei haittaa vaikka olo on niin epäreilu, niin yksinäinen. Kaikki tunteet saa näkyä ja tuntua. Ne pitää tunnistaa ja purkaa pois, nimetä ja käsitellä. Sitten se eteenpäin pääseminen saa ensimmäiset askeleet. Sitten sitä on valmis katsomaan, että siellä tunnelin päässä onkin sitä valoa. Sitten voi taaa huutaa koko maailmalle, että mä haluan elämästä nauttia!
Vaikka nuo kompastelut ovat opintopisteitä antaneet, on niitä tullut myös hyvin monista onnistuneista ja positiivisistakin asioista tämän elämän varrelta. Olen ollut pääasiassa tyytyväinen ja onnellinen omassa elämässäni elämässäni, vaikka mutkia matkalla onkin ollut. Ja näinhän se on, elämä on kokonaisuus! Ja kun on oppinut olemaan kiitollinen pienistäkin hyvistä asioista, nuo kompastelutkaan eivät tunnu enää niin pelottavilta.
Comments