Näin kesällä lomailu on keskiössä ja usein tuleekin tehtyä se virhe, että loman suunnittelee täyteen tekemistä, kun kerrankin “on aikaa” tehdä vaikka ja mitä. Mutta kuinka moni sortuu siihen, että lomakin menee suorittamisen puolelle. Ja se lepääminen, mikä on lomassa tarkoitus, unohtuu tai jää jalkoihin. Loman loputtua huomaa, että on aivan loppu ja odottaa että voi mennä “töihin lepäämään”.
Tuttua?
Mulle ainakin. Hyvin herkästi lähdin ennen pohtimaan mitä kaikkea lomalla “pitää keretä tekemään” ja mitä myös haluan ehtiä tehdä. Ja piti vielä huomioida tyttären ja miehen toiveet ja aikataulut. Ja aikahan siinä loppui kesken, kun yritin kaiken rakentaa ja tunkea 2-3 viikkoon. Juoksin lomani läpi. Ja olin ihan kuitti. Useasti.
Erilainen loma
Tänä kesänä oli fiilis aivan toisenlainen. Se oli aika mieletöntä huomata.
Oikeastaan alkuun unohdin koko loman, koska sitä ei oltu juurikaan niin tarkasti suunniteltu. Hupsista. Ja kertoohan tämäkin jotain, kun ei tarvitse enää vain elää lomia odottaen. Onneksi myös nykyinen yrittäjän vapaus antoi pyyhkiä hommia viikoilta pois/siirtää, kun sain mieheltä noottia että tästähän on puhuttu kuitenkin jo pitkään että lomaviikot on tässä. Miten sä oot ne voinu unohtaa? Ihan naurattaa nyt tämäkin.
Loman alkaessa tehtiin karkea suunnitelma, että halutaan olla luonnossa ja poissa kotoa. Siinä se yksinkertaisuudessaan. Tutkittiin missäpäin suht pienen ajomatkan päässä on hyvä sää ja jotain mitä halutaan nähdä. Ekan lomapäivän aamuna tehtiin suunnitelmat ja majoitusvaraukset vaan sille päivälle. Ja sitten seuraavana päivänä sama homma. Ja vielä samalla tavalla 2 päivää lisää. Olipa vapauttavaa. Ihan uudenlaisia fiiliksiä itselle. Ja viikko lähes paketissa. Ilman suorittamista. Ja tehtiin sitä mitä oikeasti haluttiin yhdessä kaikki tehdä.
Ei mitään sitovaa.
Ei mitään aikataulutettua.
Ei mitään pakollista.
Täysin fiiliksen mukaan.
Kiireettömämpi arki
Mietihän... Miltä kuulostaisi arki, jossa ei ole mitään sitovaa, aikataulutettua tai pakollista?
Epätodelliselta. Kyllä. Allekirjoitan myös tämän.
Mutta miten voisi saada arkeen edes lisää fiilistä siitä, että se pitäisi jotain tällaista sisällään?
Kun mä tein kyselyä arjen haasteista ja kysyin mitä tunnetta omaan arkeen kaivataan lisää, oli selkein voittaja rauhan tunne.
Mutta mistä rauhaa löytää? Mulle rauha jo itsessään sanana resoinoi tilaa.
Tilaa olla ja hengittää.
Mahdollisuutta pysähtyä.
Tasapainoa ja seesteisyyttä.
Lisää aikaa.
Aikatauluttomuutta.
Mitä sanoisitte tästä?
Arjen rauha = kiireettömyys
Saako olla ripaus vai kauhallinen tätä reseptiä?
Valmennusten ydin tarkentuu
Mä olen jo pitkään pohtinut, että arjen valmentaminen on valtavan iso juttu. Arki jo itsessään tarkoittaa meille kaikille jotain erilaista. Jotain omannäköistä. Siispä olen alkanut miettimään, että keskittyisin valmentamisessa johonkin tiettyyn aihealueeseen. Ennen lomaa se mulle kirkastui ja nyt lomalla se vielä vahvistui.
Mun valmennukseni, julkaisuni, pajani ja luentoni yms. alkavat hiljalleen ottamaan suuntaa kohti kiireettömyyttä.
Niin moni toivoisi arkeen lisää aikaa.
Sitä me ei sinne valitettavasti saada, kun meillä jokaisella on se sama 24h/vrk käytettävissä. Mutta sä voit vaikuttaa siihen, miten aikaan asennoidut. Ettet pohdi mikä kaikki aikaa vie ja mihin se kuluu. Vaan käännätkin katseen siihen, mihin kaikkeen sä haluat aikaa käyttää ja hyödyntää.
Rauhan tunne ja kiireettömyys arkeen löytyy mm. :
Omia arvoja, niitä itselle tärkeitä asioita, pohtimalla
Asioiden tärkeysjärjestystä miettimällä, priorisoimalla
Tunteiden tunnistamisella ja käsittelemisellä
Ajatusmallien ja uskomusten näkemisellä ja muokkaamisella
Omien voimavarojen ja resurssien kartoittamisella
Läsnäololla, itsensä kuuntelemisella
Itsensä tuntemisella ja taidolla johtaa itseään
Kun mä olin pieni/nuori, mun isäni teki valtavasti töitä ja mun äitini oli siitä ymmärrettävästi pahoillaan. Muistan kun isälläni oli iso puinen pöytä, jossa oli kiinteä hylly. Äiti kerran löysi lehdestä tekstin, jonka leikkasi irti ja pamautti nastalla kiinni isän pöydän hyllyyn. Eikä mun isä tekstiä hyllystä pois ottanut. Se oli siinä ja pysyi. Hyvänä muistutuksena. Teksti meni näin:
“Meillä on aikaa sille, mitä pidämme tärkeänä.”
Olen usein tätä lausetta käyttänyt ja tarinaakin kertonut ja nyt se kiteyttää mun valmennusteni ytimen täysin. Ja se on mulle äärettömän merkityksellinen. Siitä tulee myös mun voimalauseeni yrittäjänä.
Mikä sulle on tärkeää? Haluaisitko sille aikaa?
Lähde mun mukaani ja etsitään sun arkeen rauhaa, kiireettömyyttä ja aikaa asioille, jotka on sulle merkityksellisiä.
Jos haluat aloitella jo itseksesi matkaasi, nappaa alta katseluun minivalmennus Arjen aikavarkaat, jossa pääset jo tutkiskelemaan, mihin aikasi arjessa tällä hetkellä kuluu.
Voit sen jälkeen laittaa mulle viestiä ja otetaan yhdessä höpöttelyhetki ja käydään läpi mitä ajatuksia sulle valmennuksesta heräsi ja voisinko mä ehkä sua jotenkin lisää auttaa?
Comments