Kun aito yrittäjä katosi

On olemassa tapa hävittää itsensä, eikä se näytä ulospäin mitenkään dramaattiselta. Siihen ei liity kriisiä, romahdusta tai äkillistä räjähtämistä. Päinvastoin: kaikki näyttää olevan kunnossa. Arki rullaa, vastuut hoidetaan ja elämä soljuu eteenpäin.

Silti jossain vaiheessa ihminen huomaa, ettei enää tunnista itseään. Tämä katoaminen ei tapahdu yhdestä asiasta, vaan vähitellen, kerros kerrokselta. Silloin kun alkaa ottaa itsensä vastaan vain ulkopuolelta tulevien katseiden, odotusten ja määritelmien kautta. Kun alkaa uskoa olevansa sitä, mitä muut sanovat. Kun oma arvo alkaa rakentua reaktioista, hyväksynnästä, kritiikistä ja hiljaisista viesteistä.

Pikkuhiljaa sisäinen kompassi heikkenee. Sen ääni vaimenee. Ja koska ihminen on sopeutuva, hän oppii elämään sen kanssa. Usein tätä ei edes huomaa heti. Ei ole selkeää hetkeä, jolloin voisi sanoa: tässä kohtaa kadotin itseni. On vain tunne, joka hiipii mukaan: mä kyllä toimin, mutta tämä ei tunnu hyvältä.

Aidon itsensä kadottaminen muistuttaa paskaiseksi tullutta autoa.

Auto on ajanut pitkän matkan huonossa säässä, loskassa, pölyssä, kurassa ja sateessa. Se kulkee täysin normaalisti. Moottori käy, vaihteet vaihtuvat ja suunta löytyy. Mutta pinta on paksun kurakerroksen peitossa. Alkuperäinen väri ei näy enää ja se säihke, joka joskus erottui, on piilossa.

Auto ei ole rikki. Se toimii. Mutta sitä katsoessa on vaikea muistaa, miltä se aidosti näyttää. Moni meistä elää juuri näin: likaisena mutta toimivana. Ja koska toimiminen on usein palkittua, sitä jatkaa mielellään. Hoidetaan vielä tämä. Jaksetaan vähän lisää. Pidetään paketti kasassa. Ajatellaan, että ehkä elämä nyt vain tuntuu tältä.

Silti sisäinen ristiriita kasvaa. Vaikka kaikki toimii, jokin ei ole linjassa. Yhteys siihen, mikä tuntuu aidosti omalta, puuttuu. Ja mitä pidempään tätä jatkaa, sitä paksummaksi kurakerros kasvaa.

Kun oma säihke katoaa yrittäjänä

Yrittäjänä itsensä kadottaminen on erityisen helppoa. Päivät täyttyvät asiakkaista, sähköposteista ja deadlinen kolkutuksesta. Huomio suuntautuu jatkuvasti ulospäin: markkinoihin, kilpailijoihin ja odotuksiin.

Aluksi se tuntuu normaalilta. Yrityksen pyörittäminen on sitä, mitä pitää tehdä. Auto liikkuu, työt hoituvat ja rahaa tulee. Mutta vähitellen huomaat, että oma intohimo ja visio, se alkuperäinen syy, miksi ryhdyit yrittäjäksi on jäänyt kuran alle. Se väri, joka teki työstä merkityksellistä ja susta aidosti sut, ei näy enää. Ulkopuolelta kaikki voi näyttää hyvältä. Mutta sisällä on tunne, ettei tää ole täysin omaa. Työt sujuu, mutta merkitys puuttuu.

Yrittäjänä pysähtyminen on vaikeaa. Yritys ei odota, asiakkaat ei odota ja epävarmuus pelottaa. Silti juuri pysähtyminen on se, mikä palauttaa yhteyden itseesi ja siihen, kuka olet ja miksi alun perin lähdit tälle tielle.

Pesula on tässä vertauksessa metafora. Se voi yrittäjälle olla mentori, valmentaja, terapeutti tai luotettava kollega. Joku, joka auttaa näkemään kaiken sen kuran alta sut, aitona luonnollisena itsenäsi.

Kun annat itsesi pysähtyä, voit alkaa poistaa ylimääräistä: jatkuvaa suoriutumista, ulkoisia odotuksia, kiirettä ja epävarmuutta, jotka eivät kuulu arvoihisi tai tapaasi toimia. Vasta silloin oma alkuperäinen säihke alkaa taas näkyä. Se intohimo, visio ja ihminen, josta kaikki sai alkunsa. Sinä itse.

Yrittäjänä on tärkeää muistaa, että yrityksen menestys ei ole vain liikevaihtoa tai tulosta. Se on myös sitä, että sä olet näkyvissä omana itsenäsi. Jos koet, että sun täytyy olla koko ajan vahva ja pärjäävä, vaarana on, että oma identiteetti peittyy ulkoisten vaatimusten alle. Pidä huoli siitä, ettet jää kuran alle piiloon! Aidon itsesi pystyt tunnistamaan myös hermoston ominaisuuksien kautta!

Lue lisää hermoston ominaisuuksista täältä!

Kun aito yrittäjä katosi.