Sun tapa löytyy hermostotyypistäsi
- Minna
- Apr 24
- 3 min read
Voin veikata, etten ole ainoa, joka vertailee itseään välillä muihin. Aiemmin tein sitä paljon enemmän - mutta myönnän sortuvani siihen aika ajoin edelleen. Ihmettelen miksi en onnistunut jossain, miksi en opi jotain, miksi en hallise jotain, miksi en pysty johonkin jne. Ei ole yhden käden sormilla laskettavissa, kuinka monta kertaa mä oon mollannut ja arvostellut itseäni mielessäni (ja ääneen) juurikin näissä tilanteissa. Koin mm. riittämättömyyttä, saamattomuutta ja kykenemättömyyttä.
Vertailu on petollinen kumppani.
Se hiipii paikalle huomaamatta, usein silloin kun olo on jo valmiiksi vähän herkkä tai epävarma. Se kuiskaa korvaan, että toisten tapa olla, toimia tai vaan elää on jotenkin parempaa – oikeampaa. Ja niin itse alkaa himmetä.
Mulle kävi näin. Hukkasin itseni. Koitin olla jotain mitä en ole, mahtua muottiin mikä ei ole mua. Mutta ai että, kun opin ymmärtämään itseäni paremmin - mm. miksi mä en koe osaavani osallistua tiettyihin keskusteluihin ja tunnen itseni tyhmäksi, miksi mun on vaikeampi aloittaa asioita ja koin itseni saamattomaksi tai miksi mulla on tarve vetäytyä yksin jonnekin, vaikka samalla kaipaan ystäviä. Ja kun sain näihiin selityksen hermoston vahvuuksista, hyväksyin ne paljon helpommin. Tällainen mä oon.
Kun vertaa itseään toisiin – esim. heidän tapoihinsa reagoida, ajatella, edetä tai tuntea – mittaa itseään jonkun toisen asteikolla. Eikä se mittari tunne just sua. Ei se tiedä, millaisessa kehossa asut, millaisella hermostolla oot varustettu, minkälaisia elämänpolkuja oot kulkenut. Vertailu ei näe kokonaisuutta, se näkee vain pinnan.
Mitä jos käännätkin katseesi takaisin suhun itseesi – uteliaasti ja hyväksyvästi?
Jos alkaisitkin ymmärtää omaa hermostoasi, omia tapojasi toimia, tuntea, kokea ja havainnoida maailmaa? Kun oivaltaa, että "ai, mä reagoin herkästi, koska se on mulle ominaista" tai että "mä tarvitsen enemmän aikaa päätöksentekoon, koska hahmotan asioita eri tavoin" – syntyy myötätuntoa. Hyväksyntää. Ja ehkä myös ylpeyttä itsestä.
Itsetuntemus ei tarkoita vain vahvuuksien oivaltamista – se on paljon syvempää: sen näkemistä, että just sun tapa olla sä on yhtä pätevä, viisas ja merkityksellinen kuin kenen tahansa muun. Että oma rytmi, oma sävy, oma tapa syttyä ja palautua ovat arvokkaita.
Kun ymmärrät itseäsi, vertailun tarve alkaa hellittää.
Vertailu ei katoa kokonaan – me ollaan kuitenkin ihmisiä – mutta se menettää otettaan. Ja tilalle voi astua lempeä sisäinen ääni, joka sanoo: "Sä saat olla juuri sellainen kuin oot. Sun tapasi on sulle oikea eikä sen tarvitse näyttää samalta kuin kenenkään muun."
Sun paras arki ei synny siitä, että yrität olla jotain muuta. Se syntyy siitä, että uskallat olla aidosti just sä. Ja se alkaa aina siitä, että opit tuntemaan ja ymmärtämään itseäsi - sun hermostosi mukanaan tuomia vahvuuksia ja piirteitä, jotka antaa juuri oikeat suuntaviivat.
Mikä on sun tapasi?
Leikkimielisenä pohdintana: kumpi tapa ois sulle enemmän ominainen, jos ihan rehellisesti näitä pohdit, ei sen kautta mitä haluaisit olla. Kumpi tuntuu aidosti omalta?
Reagoitko tilanteissa tunne edellä vai järki edellä?
Motivoidutko omien suoritusten ja tuntemusten kautta vai tietoon perustuen?
Katsotko asioita ensin kokonaisuutena ja näet sitten yksityiskohdat vai ensin yksityiskohtia ja sitten vasta hahmotat kokonaisuutta?
Opitko paremmin lukien ja ajatellen vai kehon ja toiminnan kautta?
Kaipaatko ihmisiä, seurallisuutta ja tunteita herättäviä juttuja vai strategioita, käytännön ratkaisuja ja tilanteen hallintaa?
Tarvitsetko enemmän rauhaa ja aikaa yksinään vai ihmisiä ja vilinää ympärillesi?
Teetkö päätöksiä henkilökohtaisin vai yleisin perustein?
Saatko toteutettua näitä asioita arjessasi tällä hetkellä? Jos et, miten voisit niiden toteutumista tukea?
Voi olla, että näitä on myös vaikea itsestään tulkita. Silloin apuna on vahvasti sun hermostosi, jonka kautta pystyn sulle nämä asiat kertomaan. Sulla ei tarvitse olla valmiita vastauksia, mutta ne löytyy kyllä susta. Hermosto tietää, mikä on sulle oikea ja hyvä tapa toimia. 💛
Ja juuri näiden kautta saan valmennusmatkoistakin asiakkaiden kanssa paljon syvempiä ja yksilöllisempiä. Ei valmista sabluunaa vaan hermoston ymmärtämistä.

Commentaires