Ajattele, jos ihmiset voiskin tehdä ihan mitä vaan. Jos ei olisi lakeja, säännöksiä tai mitään normeja, mitä noudattaa. Jos voisi mennä kuin Ellun kanat pitkin maita ja mantuja sähläten sitä ja tätä, sinne sun tänne. Ei olisi vastuuta mistään tai kenestäkään, kukaan ei mäkättäisi eikä mistään kuulisi jälkikäteen sanomista. No joo, vapautta olis, mutta.... Jos maailma pyörisi vaan tosta noin... millainen sekasorto täällä vallitsisi? Kukaan ei tietäisi mistään mitään. Ihan sama. Ei väliä. Ei kuulu mulle. Kaaos olisi jatkuvaa, mikään ei olisi varmaa, mikään ei olisi tuttua ja turvallista. Pelkkää sattumien summaa. Maailma olisi melkoinen härdelli.
Kun noita asioita tuohon kirjoittelin, mua oikeastaan alkoi ahdistamaan. Mun mielestä liika vapaus tekee myös turvattomaksi.
Sama fiilis voi iskeä, jos et osaa omassa elämässäsi ja arjessasi pohtia ja asettaa omia rajojasi. Silloin voi tuntua siltä, että sua revitään joka suuntaan ja sun pitäis venyä kaikkialle. Olla kaikkea kaikille. Tuntuu, ettet saa pidettyä lankoja käsissä, et ole oikein kartalla mitä tapahtuu, koko ajan joku homma muuttuu tai leviää käsiin. Tuntuu että pää hajoaa. Ettei riitä. Kellekään tai mihinkään. Sitten jo hukkaa itsensäkin. Ei jaksa.
Lapset ovat loistavia kertomaan omista rajoistaan, vaikka ne eivät aina meidän aikuisten mielestä vaikuttaiskaan ihan järkeviltä. Mutta sieltä tulee vahvasti esille se oma tahto ja halu. Mulla tuli mieleen yksi lastenlaulu, mitä kuunneltiin kun mun tyttö oli pieni. Se on Tuure Kilpeläisen Kuningas EI.
Tässä laulun sanoista pätkä:
"Mä en tahdo laittaa sukkahousuja, mä en tahdo laittaa mitään.
Mä en tahdo laittaa kumppareitakaan, mä en tahdo tehdä mitään.
Mennäänkö puistoon - EI
Saat ajaa polkupyörällä - EI
Muutkin on ulkona - EI
Puetaan päälle - EI
En tahdo eikä mun tarvitse.
Olen kuningas, Suuri kuningas, Kuningas E ja I.
Olen kuningas suuri kuningas, Kuningas E ja I.
Teitä hallitsee kuningas EI.
Ja mä voin soittaa rumpuja keskellä yötä puoli neljältä.
Ja teidän riemuna on tehdä töitä pussit silmillä.
Näin se käy."
Ääripään esimerkki, tiedän, mutta ymmärsit varmaan mitä ajan takaa. Osaako sun sisäinen kuninkaasi tulla sanomaan EI, kun sitä oikeasti tarvitset?
Miksi ihmeessä omat rajat pitäisi osata asettaa? Siksi että osaat sanoa EI esimerkiksi jos pitäisi tehdä:
jotain minkä koet haitalliseksi tai vaaralliseksi.
jotain mikä on sun mielestäsi väärin tai vastoin sun arvojasi.
jotain mihin sulla ei ole resursseja kuten aikaa, rahaa tai jaksamista.
jotain, mikä tuntuu susta jostain syystä tosi epämukavalta.
Omien rajojen asettaminen voi olla omassa arjessa myös hyvin pieniä tekoja, jotka tukevat omaa hyvinvointia. Voit joutua sanomaan EI välillä myös mukaville asioille, jotta itse jaksat paremmin. Mä olen asettanut mm. itselleni muutamia seuraavia pieniä arjen rajoja:
Puhelin ei tule yöksi makuuhuoneeseen - tuen parempia yöuniani.
Kotiin ei osteta herkkuja kaappeihin jemmaan - tuen terveellisempää syömistäni.
Lyhyisiin siirtymiin ei käytetä autoa - tuen arkiliikunnan toteutumista.
Aamupalaa ei syödä ennen kuin jumppaliikkeitä on tehty - tuen kehon heräämistä päivän puuhiin.
Nukkumaan ei mennä, ennen kuin olen halannut tyttäreni kanssa (nyt 15v.) - tuen elämäni tärkeimmän ihmissuhteen läheisyyttä.
Omilla terveillä rajoillasi voit kasvattaa itsevarmuuttasi, kun oikeasti tiedät mitä haluat ja mitä et. Uskallat puolustaa itseäsi ja sanoa omat mielipiteesi. Kun kunnioitat omiasi ja toisten rajoja, avoin ja rehellinen kommunikointi on mahdollista ilman pelkoa loukkaantumisesta tai väärinymmärryksistä. Lisäksi silloin kun otat vastuuta omista rajoistasi, kannat vastuuta myös omista teoistasi ja päätöksistäsi.
Aivot ja hermosto sun tukena:
Kun opit tuntemaan omaa mieltäsi ja hermostoasi paremmin, pystyt myös pohtimaan itsellesi sopivimpia rajoja. Tiedät mikä sua kuormittaa, tiedät mitä tarvitset palautuaksesi. Tiedät mikä sua vie kohti motivoitumista ja tiedät, mikä aiheuttaa sulle pelkoa. Nämä hermostostasi testiliikkein sulle löydetyt synnynnäiset vahvuutesi kertovat sulle suuntaviivat, joiden kautta rajoja asettaen tuet omaa jaksamistasi arjessa.
Kun elää elämäänsä ja arkeaan muiden tavalla, muiden toiveista, peläten olla oma itsensä, jarrutellen sitä mitä haluaisi itse olla ja tehdä, hermosto on suoritustilassa. Se tekee sitä, mitä käsket sen tekemään, miten ajattelet että sun pitää toimia. Oot kuin puimuri motarilla. Ei kulje kunnolla ja kone huutaa hoosiannaa. Kun tunnet oman hermostosi, tiedät miten sen toimintaa tukea eikä turhat liikemallit (refleksit) ole kehossa esteenä, vapaa hermostosi saa sut loistamaan. Silloin et uuvu, kun saat tehdä ja toimia kuten sulle itsellesi on juuri parasta.
Mun oman hermostoprofiilini (G4) kanssa mun rajat on esimerkiksi tällaisia:
Mä valikoin tarkasti minne osallistunut, koska tiedän kuormittuvani isoista ja tuntemattomista ihmisporukoista, joissa en tunne oloani kotoisaksi. En mene tilanteisiin, missä koen joutuvani seinäruusuksi.
Mua lannistaa kun vertailen itseäni liikaa muihin, joten motivoituakseni keskityn omiin suorituksiini ja niihin liittyviin tuntemuksiin. En siis vaan koita motivoitua niinkuin muut neuvovat, teen kuten itselle tuntuu hyvältä.
Mä tiedän, että tarvitsen asian ymmärtääkseni siihen liittyvästä kokonaiskuvasta käsityksen. Osaan siis pyytää "rautalankaa", jos joku kertoo mulle vaan liikaa nippelitietoa. En myötäile ja väitä että tajuaisin jos en oikeasti tajua.
Omat rajat ovat kuin näkymätön aita, joka suojaa meitä ja antaa meille tilaa kasvaa ja kehittyä. Kun kunnioitat ja puolustat omia rajojasi, jotka ovat linjassa sulle tärkeiden asioiden kanssa, voit luoda itsellesi tasapainoisemman, tyytyväisemmän ja onnellisemman arjen.
Comments