Mun polkuni - Kuka täällä kirjoittelee?

En halua olla vain kuva ja tekstiä blogin seinällä. Haluan, että opit tuntemaan kuka täällä taustalla höpöttelee. Koska se mikä tekee musta mut, tekee musta myös sellaisen valmentajan ja kouluttajan, joka olen. Ja toivon, että se resonoi just suhun.

Joten, moikka - kiva tutustua! 

Oon Minna -82. Järvenpäästä. 

Oon asunut lähes koko ikäni samassa kaupungissa, opiskellessa kävin hetken asumassa Helsingissä, mutta totesin, että pieni paikkakunta on mun juttu. Tykkään olla kotosalla, villasukat jalassa, touhuilemassa omia juttuja. Oon muutenkin tyyppinä sellainen, ettei isot ihmisjoukot kutsu mua, mutta viihdyn niissäkin, jos mulla on turvallinen olo ja ympärillä ihmisiä, joiden kanssa koen yhteenkuuluvuudentunnetta. 

Mulla on hyvä olla, kun en aisti ristiriitoja, turvattomuutta, epätietoisuutta tai ahdistusta, jonka liitän jotenkin itseeni. Mulle on tärkeää, että mut hyväksytään sellaisena kuin mä oon. Tällaisessa ympäristössä, turvallisten ihmisten kanssa, mä olenkin parhaimmillani. Olen sosiaalinen, aito, rento, avoin ja innostuva. Heittäydyn tilanteisiin, hassuttelen ja annan fiiliksen viedä. 

Mulle on lisäksi tärkeää, että kaikilla muillakin on hyvä olla ja aistin vahvasti ihmisten tunnetiloja. Välillä kuvailen itseäni ihmisskanneriksi, koska mulle sanaton viestintä kertoo paljon: kehonkieli, eleet, ilmeet. Ihmisskannerina olo ei aina ole hyvä juttu, se saattaa myös johtaa virhetulkintoihin. Onkin siis tärkeää, että harjoittelen tän vahvuuteni käyttöä oikein. Ja koska koen suurta halua auttaa ihmisiä, on mun polkuni ottanutkin oikean suunnan. 

Liikkuminen on mulle tärkeää, niin luonnossa kuin treenaten. Oon ollut joukkuelajeissa nuoruudessani ja aikuisiällä harrastanut ryhmissä. Saan paljon ihmisistä myös energiaa, mutta nyt kun oon alkanut tutkiskelemaan itseäni enemmän, oon todennut että myös ihmisjoukoissa tehtävät harrastukset mua osin kuormittavat. Olen nyt valikoinut lajeja, joissa saan aikaa itselleni. En vertaa itseäni muihin enkä ole osaltani vastuussa joukkueen tuloksista. Kilpailu ei ole mulle se mikä motivoi. Vaan hyvä olo. Sen vuoksi mä lähden liikkeelle. 

Rakastan myös kaikkea kaunista ja luovaa tekemistä. Nautin pysähtyä hetkeen ja antaa flown viedä. Haluaisin oppia vaikka mitä: valokuvausta, piirtämistä, laulamista, erilaista näpertämistä. Ehkä vielä opinkin! 

Mulla on tytär, joka aloitti juuri lukion ensimmäisen luokan. Hän on mulle mun kaikkeni! Ollaan hänen isänsä kanssa erottu, mutta erittäin hyvissä väleissä edelleen. Nykyisen puolisoni kanssa ollaan oltu yhdessä jo 13v.

Ja oon aika onnellinen arjessani tällä hetkellä!

Millainen on mun urapolkuni?

Jokainen opiskelu ja työ on ohjannut osaltaan mua tähän, missä nyt oon.

Jos mennään ajassa taaksepäin, mä oon se ysärijunnu, eli peruskoulun ylä- ja ala-asteen oon kolunnut vuosina 1989-1999. Sieltä hyppäsin suoraan lukioon, josta kirjoitin 2002 ylioppilaaksi.

Lukion jälkeen työskentelin hetken päiväkodissa ja pohdin omaa suuntaani sen löytäen. Samalla kun lueskelin fyssarikoulun pääsykokeisiin, suoritin Kisakallion urheiluopistossa liikunnanohjauksen peruskurssin asuen siellä muutamia kuukausia 2002-2003. Pääsin ilokseni ensiyrittämällä sisälle Helsingin ammattikorkeakouluun Stadiaan, jossa opiskelin fysioterapeutiksi vuosina 2003-2005. 

Ensimmäisen työni sain fyssarina Hyvinkään sairaalasta kesätuuraajana 2005, jonka jälkeen siirryin Invalidiliiton Käpylän kuntoutuskeskukseen eli nykyiseen Synapsiaan ensin kuntohoitajaksi ja sen jälkeen fyssariksi selkäydinvammalinjalle. Opiskelin siellä ollessani myös musiikkiterapian perusopinnot Sibelius Akatemiassa 2007. Sieltä jäin äitiyslomalle 2009. 

Hoitovapaalla tuli muutoksia elämään -  avioero. Opiskelin kotona ollessani sisustusassistentiksi Haaga-Heliassa ja valmistuin 2011. Halusin tehdä työtä, missä en "joutuisi ottamaan vastuuta muista ihmisistä" hetkeen oman elämäntilanteen vuoksi. Olin 2012 myyntityössä Netraudassa vuoden, mutta kaipasin takaisin ihmisläheisempään työhön.

Lähdin 2013 Järvenpään Invalidiliiton koulutuskeskukseen eli nykyiseen Spesiaan avustajaksi ja edelleen ohjaajaksi, opettajan aisapariksi. Erityisoppilaitoksessa kävin monia sisäisiä koulutuksia alaan liittyen. Valitettavasti jouduin kuitenkin pohtia uudelleen työkuviot ja päädyin Etevalle aistimonivammaisten päiväaikaiseen toimintaan ohjaajaksi 2017. Kävin siellä töissä ollessani myös aistiohjaajakoulutuksen 2019 Careerialla.

Vuorotyön kokeilu kutkutti jossain vaiheessa ja lähdin 2019 Attendolle ympärivuorokautiseen kehitysvammaisten asumisyksikköön ohjaajaksi. En ehtinyt olla edes 2kk töissä, kun esimieheni ehdotti lähiesimieskoulutusta, josta valmistuin 2020.  Koulutuksen jälkeen olin pian tiiminvetäjänä. Eikä mennyt kauaa, kun esimieheni kertoi jäävänsä äitiyslomalle ja siirryin yksikön johtajaksi suuren pohdinnan jälkeen 2021 heinäkuussa. Koko Attendolla olo aikanani opiskelin myös paljon alaan liittyviä sisäisiä koulutuksia. Uupumuksen vuoksi irtisanoin itseni lopulta elokuussa 2023. 

Sen jälkeen olen opiskellut life- ja sensocoachiksi 2023-2024 sekä rakentanut yrittäjyyttä. Ja uskon, että jokainen askel, mitä oon urallani ottanut, on johdatellut mua juurikin tähän pisteeseen vahvemmalla itsetunnolla ja oikealla suunnalla varustettuna.  

Lisää mun tarinaani ja ajatuksiani voit lukea nettisivuilta ja tutustua muhun vielä syvemmin.

Tutustu lisää, millainen olen valmentajana ja ihmisenä!

Millainen on mun polkuni?