Hermostotyyppi auttaa rakentamaan yrittäjyyttä

“Musta ei kyllä koskaan tule yrittäjää!” - sanoi Minna, joka arvosti palkkatyön varmuutta ja selkeyttä. Oli työajat, rutiinit, työnkuva. Oli myös käsitys siitä, ettei itsestä olisi rakentamaan yrittäjyyttä ja pärjäämään siinä yksin. Never say never. 

Kohti omaa yrittäjyyttä

Elokuun puolessa välissä tuli 2 vuotta siitä, kun irtisanouduin uupumuksen takia palkkatyöstäni sote-alalla. Pudotin itseni oikeastaan tyhjän päälle, koska en tiennyt lainkaan mitä olisin seuraavaksi tekemässä. Ajattelin, että nyt olisi oivallinen hetki vaan aloittaa tulossa olevat opiskelut life- ja sensocoachiksi ja siinä samalla vaikka sitten keikkailla. Ja niinhän mä teinkin. Mutta ei mennyt kauaa, kun tajusin, etten enää halua minkään organisaation alle töihin tai minnekään, missä mut ahdetaan johonkin laatikkoon missä mulle kerrotaan mitä, miten ja milloin pitää tehdä. Elämäni ensimmäinen kerta, kun aloin pohtimaan yrittäjyyttä oikeasti. 

Aloin innostua siitä vapaudesta, mitä yrittäjyys toisi mukanaan. Siitä, että mä saisin itse päättää mikä mun juttu ois, miten sitä tekisin ja miten arkeani rytmittäisin. Olin jo esimiestyössäni pitänyt siitä, miten pystyin rakentamaan viikkojani ja suunnittelemaan töitäni jollain tasolla myös itse. Olin nauttinut siitä, että pystyin tekemään töitä etänä sekä tietyn aikahaarukan sisällä joustaen. Yrittäjyys antaisi tähän vielä enemmän väljyyttä. Siispä sitä kohti. Yrittäjyyttä on nyt virallisesti takana reilu 1,5 vuotta.  

Mutta ei yrittäjyys ole pelkästään sitä kuuluisaa vapautta - se on myös vastuuta, velvollisuuksia ja ennenkaikkea melkoista vuoristorataa. Se on epävarmuutta ja eteenpäin menemistä. Se on sekä onnistumisen että turhautumisen kyyneliä. Ja kaikkea sen ympäriltä, välistä ja syvyyksistä. Kaikesta huolimatta, musta tuli yrittäjä ja mä olen tästä ratkaisusta ja valinnasta äärettömän kiitollinen itselleni. 

Itsetuntemuksesta ja hermostosta työvälineitä

Jos sä olet yrittäjä myös, mä uskon että tunnistat niitä erilaisia tunteita, mitä työviikot ja -kuukaudet tuo mukanaan. Kun ehkä pohdit miksei asiat etene niinkuin toivoisit, kaipaisit taas enemmän iloa tekemiseen, tuntuu että teet koko ajan muttei mikään tule valmiiksi, haluaisit uskaltaa tehdä asioita omalla tavallasi ja mielessäsi on siitä kirkas visio, muttet oikein tiedä miten sitä toteuttaa. I feel you, I see you.

Oon oppinut itsestäni aivan hurjasti ja päivä päivältä kehityn koko ajan lisää. Ja tälläkin matkalla mun työkaluinani on olleet hermostoni vahvuudet - koska niitä käyttäen ja tukien, mä jaksan paremmin kun saan toimia itselleni ominaisin tavoin ja huomioin omia yksilöllisiä tarpeitani. Ja vaikka elämä ja arki välillä kouliikin, enää en kompastu uupumuksen kuoppaan niin että jäisin sinne jumiin. Nyt tiedän vahvuuteni ja pääsen niiden kanssa jatkamaan matkaa uusien oppikokemusteni kanssa. 

Itsetuntemus on ollut aivan mielettömän tärkeä työväline mun oman yrittäjyyteni rakentamisessa. Sen kautta olen oppinut ymmärtämään mikä mut aiemmassa työssä uuvutti ja miksi. Ja oon osannut huomioida sitä, miten mun kannattaa yrittäjyyttäni rakentaa, jotta se tukee kaikkea sitä, mitä mä haluan, tarvitsen ja kaipaan. Yrittäjyys ei onnistu niin, että sen rakentaa ulkopuolelta tulevien sabluunojen mukaan tai niinkuin muut näyttävät tekevän. 

Yrittäjyys onnistuu silloin, kun se lähtee oikeasti itsestä.

Silloin yrittäjyys kannattaa, kun se on jotain mitä sä rakastat tehdä, kun se antaa sulle enemmän kuin ottaa, kun saat sen avulla arjestasi tasapainoisen ja merkityksellisen, kun sulla on hallussasi juuri sulle sopivat työkalut, joilla suunnittelet, rakennat, ylläpidät ja pyörität sitä sun lempijuttuasi. 

Hermoston vahvuuksien kautta oon saanut sitä selkeyttä, varmuutta ja vapautta tähän yrittäjyyteen, mistä oon unelmoinut. Toki matka on vielä alussa ja paljon on opittavaa vielä. Mutta oon oivaltanut ihan hurjasti asioita mitkä mun yrittäjyyttäni tukee - ja ne on muhun jo syntymästä koodattuja ominaisuuksia, toimintatapoja ja tarpeita. 

Hermostotyyppi mun yrittäjyydessäni

Mä sytyn ymmärryksestä, selkeydestä ja järjestyksestä. Ja samalla se tuo mulle turvaa. Saan buustia ihmisistä, joiden kanssa mulla on hyvä olla. Jotka on kiinnostuneet samanlaisista asioista kuin mä, jotka hyväksyy mut sellaisena kuin olen. Ihmistä, jotka myös arvostaa aitoutta ja omannäköisyyttä - yhdessä kokemista ja asioiden jakamista. Ja kun näitä asioita saan tuotua yrittäjyyteeni mukaan, on motivaation ja oikean asenteen pohja jo vahva. 

Oon introvertti - tarvitsen aikaa yksin, jotta taas jaksan. Tää ei tarkoita, ettenkö olisi sosiaalinen ja viihtyisi ihmisten seurassa, ei ollenkaan. Tää tarkoittaa sitä, etten vain tarvitse niin paljoa ärsykkeitä ympärilleni ja valikoin tarkemmin ihmiset keille omasta energiastani annan. Ja voitte arvata, että yksinyrittäjänä tämä toimii loistavasti verrattuna ympärivuorokautisen asumisyksikön esimiehen rooliin. Pystyn paremmin vaikuttamaan itse omaan energiatasooni. 

Konkreettisuus on myös osa mua. Sellainen “kädet saveen” meininki eli opin ja kerään tietoa tekemällä, kokemalla ja aistimalla. Rakastan kaikkia tosielämän esimerkkejä. Oon aika huono lukemaan, mieluummin touhuan, testaan, rakennan ja näperrän. Aiemmassa työssäni turhauduin miljooniin byrokraattisiin/hallinnollisiin teksteihin, joiden mukana tuli ympäripyöreitä ohjeita miten pitää toimia. Aivan kammoa mulle! Vedin niistä ihan lukkoon ja ahdistuin, kun en tiennyt mikä on oikea tapa. Mutta nyt kun olen vastuussa itse omista jutuistani, tiedän mihin suuntaan haluan mennä ja mitä tehdä, pystyn itse luomaan tavat joilla toimin. Ja jos en osaa toimia yksin, haen rautalanka- ja ratakiskoapua niiltä, ketkä jutuista tietää enemmän. Ja voitte kuvitella, että hommat rullaa taas paremmin!

Mä oon melkoinen tunnehiiri, reagoin tunteella vahvasti asioihin ja saatan herkästi tirauttaa kyyneleetkin. Teen myös päätöksiä tunteen kautta, järki kyllä seuraa perässä mukana, mutta tunneyhteys on mun tärkeää saavuttaa, ennenkuin se järki sieltä heräilee. Hektisessä asumisyksikön arjessa ja muuttuvissa tilanteissa, kun pitää ottaa huomioon monen ihmisen kannalta asioita, en ollut vahvimmillani. Koin valtavaa epävarmuutta päätöstenteossa, kun mietin liian vahvasti sitä, mitä ihmiset ajattelee ja miltä heistä tuntuu. Voi olla, että järkipäätöksiä olisi kaivattu erinäisiin tilanteisiin enemmän. Aistin myös tosi vahvasti muiden tunnetiloja ja luen sanatonta viestintää, mikä on mulla vahvuus, mutta myös heikkous tavallaan työympäristössä, jossa on monen eri ihmisen fiilikset mukana ja varsinkin, jos ne ihmiset ovat työelämässä mun vastuullani tavalla tai toisella. Huomaatte, ehkä riskin tunnekuormaan ja väsymykseen. Ja yrittäjänä pystyn nyt tätäkin ominaisuuttani aivan eritavoin tukea ja huomioida. Oon myös oppinut todella hyvin tunnistamaan ja sanoittamaan omia tunteitani eri tilanteissa, mikä auttaa muita ymmärtämään mua paremmin sekä mua itseäni pääsemään eteenpäin tunnemyrskyistä, enkä jää enää samalla tavalla niihin vellomaan, kuten ennen. 

Viimeisenä, muttei lainkaan vähäisimpänä on mun hermostollinen ominaisuuten suunnitelmallisuuteen ja järjestelmällisyyteen, mutta siinä samassa myös tietynlainen harkitsevuus ja hitaus toiminnassa sekä myös toisaalta suoraviivaisuus ja selkeä toiminta itselle tutuissa tilanteissa. Tässä onkin ollut isoin combo, jonka kanssa oon harjoitellut toimimista yrittäjänä. Rakastan selkeyttä, rutiineja, suunnitelmia ja ennakoitavuutta, kunhan se ei purista mua mihinkään tiukkaan sabluunaan ja jättää joustavuutta myös muutoksille. Ennen olin lähes 4 kalenterin orja ja kaikki oli suunniteltu pilkulleen ja kaikkeen varattu ehkä liikaakin aikaa. Mä olin se, jolla oli yleensä myös kiire odottamaan… Oon nyt yrittäjyydessä harjoitellut luomaan omalle toiminnalleni raameja, jotka tuovat varmuutta ja selkeyttä, mutta eivät ahdistusta ja suorittamista. Oon myös oppinut ymmärtämään, että olen todellakin toiminnan tyyppi, kun tiedän mitä teen ja miten. Silloin vain taivas on rajana ja saan aikaan. Mutta toisaalta, kun mulla iskee epätietoisuus tai epävarmuus, mun hitauteni astuu kuvioihin - tai jopa jumitus. Kuitenkin kun tämän nyt tiedostan, niin osaan jälleen sanoittaa, pyytää apua, pallotella asioita ja hiljalleen löytää sitä omaa tapaani ja sitten taas mennään. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta hurjasti, mutta jätetääs tää nyt tähän. 

Summa summarum

Tän kirjoittelun ydin oli kuitenkin se, että sulla itselläsi on avaimet just sun näköisen arjen ja uran / työelämän rakentamiseen. Eikä sun tarvitse niitä edes vielä osata nimetä, kun ne voidaan yhdessä sun hermostosi kautta sulle myös etsiä. Sen jälkeen se ei vaadi muuta kuin sen, että sä lähdet itseesi syvemmin tutustumaan, fiilistelemään, havainnoimaan ja aistimaan, miltä ne sulta löytyneet ominaisuudet ja toimintatavat tuntuu, millaiseksi ne tekee sun arkea, työtä ja toimintaa ja mitä ajatuksia ne tuovat mukanaan.

Koska niiden kautta sä opit muodostamaan sitä omaa polkuasi ja niitä omia tienviittojasi kohti varmuutta, vapautta ja selkeyttä, mistä uskon myös sun haaveilevan - erityisesti, jos toimit yrittäjänä!

P.s. Olen muokkaamassa AITO-valmennuksistani uraan/työelämään suunnattua versiota. Käyhän kurkkaamassa, mistä on pohjimmiltaan kyse, mihin tuleva valmennus myös perustuu ja voisiko valmennus auttaa sua sun uralla/työelämässä/yrittäjyydessä eteenpäin.

AITO- valmennuksista lisää täältä!

Hermostosta selkeyttä, vapautta ja varmuutta omaan toimintaan yrittäjänä.