Palautuuko hermostosi toiminnallasi vai ei?

Sitä sanotaan että tuttu helvetti on usein se mitä valitsee herkästi tuntemattoman taivaan sijasta. On niin paljon helpompi jumia niissä tutuissa rutiineissa, vaikka ne ei olis edes millään tavalla hyviä. Viimeaikona mä oon pysähtynyt paljon miettimään sitä, miten erilaista mun levon rytmitys on verrattuna aiempaan. Oon ollut ehkä jopa vähän järkyttynytkin siitä, miten oon oikeasti pysynyt tolpillani “edellisen elämän” unirytmityksellä ja toimintatavoilla.

Kun toimin vastoin hermostoani...

Silloin kun toimin palvelukodin johtajana, mun kello soi joka aamu 5.30. Mun yöpöydällä oli 2 kännykkää, oma ja työkännykkä, joihin tartuin heti kun silmäni avasin. Ja hyvin usein työpuhelimessa oli ilmoituksia, jotka sai heti pään ylikierroksille. Aamut oli suorittamista, kunhan vaan pääsee autoon ja ehtii aamurapsalle yksikköön. Ja usein aamurapsan alkaessa puhelin jo pirisi ohjaajien poissaoloista… Ei ole tuota aikaa kyllä yhtään ikävä, pakko myöntää. Olin ihan kiepeillä aamusta lähtien. 

Päivät olin saatavilla kaikille - työntekijöille, asukkaille, kunnalle, yhteistyökumppaneille, läheisille, organisaatiolle… Fyysisesti, viestitse, puhelimitse…  Mä tein töitä pienessä ikkunallisessa kopissa (kutsuin sitä akvaarioksi), jossa sijaitsi paljon sellaisia juttuja joita ohjaajatkin tarvitsivat ja jonka kautta mentiin esim myös lääkehuoneeseen. Ja seurasin ikkunoista kaikkea mitä yksikössä tapahtui, kuka tuli ja meni ja teki mitä… (onneksi välillä tajusin sulkea kaihtimet). Miettikää tähän kuvioon tää introvertti, joka kuormittuu liiasta ärsykkemäärästä helposti. 

Sit kävin vielä treenamassa crossfitiä. Porukka oli ihana, laji aivan mahtava. Mutta lisää ärsykkeitä. Fyysisesti, henkisesti. Ja ihmettelin, miksi en jaksanut koskaan treenien jälkeen jäädä pukkariin jutustelemaan vaan oli kiire kotiin. Pidin itseäni sosiaalisesti jotenkin huonona… 

Illat meni myös tosi samalla kaavalla. Vaikka olin fyysisesti perheen kanssa kotona, viilkuilin jatkuvasti työpuhelimen viestejä, koska “tulihan mun nyt olla saatavilla” jos jotain tapahtuisi. Vaikka en reagoinut viesteihinkään, silti ne jäivät päähän kummittelemaan. Omalla puhelimella roikuin peiton alla ainakin klo 23.30 asti vaan katsellen turhanpäiväisiä klilppejä, parantamalla “fomoa” selaten tuttujen ihmisten feedejä tai pahimmassa tapauksessa etsimällä tietoa johonkin aiheeseen mikä ahdisti tai mietitytti ja voitte arvata miten hyvin ne tuli sitten myös uniin. 

Olin jatkuvasti “kuppi täynnä ärsykkeitä”. Sain tuolloin yöunta kutakuinkin 5,5-6,5h. 

Miksi ihminen toimii näin?

Ei ihme että uuvuin aiemmassa työssäni…

Yrittäjyyden kautta ,härre gyyd sentään, oon onnellinen siitä, miten voin itse rytmittää arkeani ihan toisella tavalla! Ja unet on yksi osa sitä!

Miten nykyään en ajattele olevani “nössykkä”, jos meen jo 21.30 nukkumaan. Herään aamuisin about 7 aikaan, yleensä täysin ilman kelloa vaikka se olis varalla soimassa. Tässä on 9h unta takana! Parhaimmillaan se on 3,5h enemmän ku aiemmin! Mietihän sitä! Ja kännykkä ei tuu makkariin. Eikä sängystä ponkasta herättyä samantien säätämään. Kännykkääkin saa katsoa vasta kun on aamuhommat hoidettu.

Osaatko kuvitella, miten erilaista on lopettaa ja aloittaa päivät tällä tavalla kuin aiemmalla? Ja tää on mun tuntematon taivas, mitä en osannut aiemmin valita lainkaan. Ja miten se nyt tukeekaan myös mun introvertin hermostoa! 

AITO YRITTÄJÄ - valmennuksissa käydään myös läpi arjen rytmitystä ja hermostollisia tarpeita sen takana. Kaikki tavat ei toimi kaikille ja siksi on tärkeää löytää sulle just se sun omasi.

Lue lisää AITO YRITTÄJÄ - valmennuksesta

Tue omaa hermoston rytmiäsi sekä palautumistasi valinnoillasi.