Kun oletat asioita, hermosto suorittaa herkemmin

Meistä jokainen tekee oletuksia. Se tapahtuu ihan huomaamatta: täytämme tyhjiä kohtia mielessämme omilla tulkinnoilla ja päätelmillä, vaikka meillä ei oikeasti ole kaikkia palasia kasassa. Ihmismieli kun ei tykkää keskeneräisyydestä - se haluaa selkeyttä, vaikka sitten väärällä hinnalla.

Mutta mitä kaikkea olettaminen voi saada aikaan?

Yllättävän paljon, ja valitettavan usein se ei ole hyvä asia. Ajatellaanpa vaikka yksinkertaista esimerkkiä: lähetät viestin kaverille, joka ei vastaa heti. Mieli alkaa pyörittää omia tarinoitaan. "Oliko mun viestissä jotain tyhmää? Onkohan se suuttunut? Ehkä sitä ei vaan kiinnosta olla tekemisissä..."  Mutta mitens totuus? Kaveri saattoi vain olla lenkillä, nukkumassa tai unohtanut koko puhelimen jonnekin. Mutta mieli on jo rakentanut kokonaisen draaman. 

Ongelma olettamisessa on se, että me usein unohdamme sen olevan juuri sitä – oletus, ei fakta. Silti toimimme sen mukaan, puhumme sen mukaan ja reagoimme siihen tunteella. Ja yhtäkkiä pieni väärinkäsitys onkin paisunut joksikin isommaksi. Ihmissuhteet kärsivät, luottamus horjuu ja ilmassa leijuu turhaa epämääräistä jännitettä.

Paljon kyllä puhutaan siitä, miten olettaminen toisten ajatuksista tai tunteista voi johtaa väärinkäsityksiin. Entä jos on kyse itsestä? Jos ei itsekään oikein tiedä omia halujaan, tarpeitaan, toiveitaan, reaktioitaan tai vaikka juttuja mistä innostuu? Mitä jos itsekin olettaa asioita ihan jo omasta itsestään? Mitä silloin tapahtuu? Harvemmin siis  pysähdytään miettimään, miten paljon sitä oikeastaan olettaa myös itsestään asioita – ja miten iso vaikutus sillä voi olla siihen, miten elää, toimii ja kuormittuu.

"Mä nyt vaan oon tällainen"

Moni meistä on omaksunut jonkinlaisen kuvan siitä, millainen on ihmisenä. Ehkä se on rakentunut lapsuudessa kuullusta palautteesta, koulussa tapahtuneista asioista, työelämän paineista tai ihan vaan siitä, millaisena on oppinut näyttäytymään muille.

"Mä nyt oon vaan tehokas suorittaja." "Mä pärjään aina yksin." "En mä tarvitse niin paljon lepoa." "Mun on pakko tehdä asiat näin tai muuten mikään ei onnistu."

Nää kaikki voi olla uskomuksia, jotka perustuu oletuksiin – ei välttämättä todelliseen itsetuntemukseen tai kehon ja mielen aitoihin tarpeisiin.

Kun ei tunne itseään, voi elää itseään vastaan

Totuus on, että moni meistä toimii herkästi vastoin omaa luontaista hermostollista toimintaansa. Saatetaan elää jatkuvassa ylivireystilassa, miellyttää toisia automaattisesti tai suorittaa elämää kellon ja to-do-listan mukaan – koska "näin mä vaan teen".

Silloin, jos et tunne itseäsi, voit elää itseäsi vastaan. Jos et tunne hermostoasi, tapaasi reagoida ja palautua, rajojasi tai aitoja tarpeitasi - alat helposti elää ulkoa käsin.

• Pyrit täyttämään vaatimuksia, jotka eivät ole omiasi.

• Suoritat elämää olettamusten kautta.

• Miellytät, ettet tule torjutuksi.

• Tehostat toimintaa, jottet näyttäisi heikolta.

• Tukahdut tunteitasi, koska ne häiritsevät.

Se on raskasta. Ja usein vasta silloin, kun pysähtyy ja ihmettelee, miksi elämä tuntuu niin kuluttavalta, alkaa päästä pintaa syvemmälle. Itsetuntemus voi tarkoittaa myös sitä, että uskaltaa kyseenalaistaa sen, mitä on itsestään aina uskonut. Se voi olla pelottavaa, mutta myös valtavan vapauttavaa.

Ihminen ei aina tunne itseään niin hyvin kuin kuvittelee. Sitä olettaa helposti, että tietyt tavat, roolit ja reaktiot ovat "mua", vaikka ne voivat olla selviytymiskeinoja tai opittuja malleja. Kun uskaltaa tarkastella itseään lempeästi ja uteliaasti, alkaa hiljalleen hahmottaa, mikä on totta ja mikä oletusta. Ja silloin avautuu mahdollisuus elää vähemmän itseään vastaan – ja enemmän aitona itsenään.

Se, että eletään olettaen asioita, kuluttaa voimavaroja, vaikuttaa hyvinvointiin ja jarruttaa asioita.

Olettaminen ohjaa hermostoa toimimaan suorittaen. Silloin pyritään toimimaan pienimmällä mahdollisella panostuksella - sieltä mistä aita on matalin. Ja fokuksessa on vain tavoite ja tulos, joka halutaan saavuttaa. Ja silloin unohtuu ihminen itse. 

Sä voit ajatella autolla ajoa. Pääset kyllä sillä autolla motarilla eteenpäin ykkösellä tai käsijarru pohjassa. Mutta hitto että moottori huutaa, kojelaudalla SOS-merkit vilisee ja hajoaahan se auto sitten pidemmällä ajolla. Sama on olettamusten kanssa  - silloin sun hermosto huutaa SOS ja kuormittuu. 

Mitkä asiat nykyarjessa sitten vaikuttaa olettamiseen? Se, että elämä on aivan liian täynnä kaikkea - eikä aikaa riitä ihmettelyyn tai oikeaan läsnäoloon. Se että antaa elämän ja arjen johtaa ja viedä mennessään olettaen että “tätä tää nyt vaan on”, ajaa toimimaan suorittaen ja hermostoa kuormittaen. Se että vastuut, velvollisuudet ja tekemisen määrä pyörittävät päiviä - ajaa meidät väsyksiin kun hermosto puskee vain menemään. 

Jotta voit päästää irti olettamuksista ja oppia tukemaan aitoa itseäsi - sun on hyväksyttävä alkuun se missä nyt olet ja suunnattava ajatuksesi siihen, että parempi on mahdollista. Ja miten se parempi sitten toteutuu? Kuinka saada hermostoa pois suoritusmoodista ja kohti vapaampaa toimintaa - jolloin jaksaa paremmin?

• Anna itsellesi tilaa ihmettelylle, rauhassa, päivittäin. 

• Tutustu synnynnäisiin vahvuuksiisi - sun ominaisuuksiin, toimintatapoihin ja tarpeisiin - ja tee valintoja niiden pohjalta arjessasi.

• Kuuntele sisäistä ääntäsi, mitä haluat ja tarvitset, puhu itsellesi kauniisti, tukien ja kannustaen sekä johtaen itseäsi kohti omia unelmiasi

• Herätä omat aivosi vapaaseen pohdintaan ja lupaukseen paremmasta kysyen: “Mutta mitä jos…”

• Ole ihmisten kanssa fyysisesti läsnä - aivot tarvitsevat toisia aivoja ja yhteenkuuluvuutta, eivät älylaitteita.

• Liiku, jotta kehon luiset rakenteet lataavat aivojen sähköisiä akkuja värähtelyn kautta. 

Kuinka asiakkaani päästi irti olettamuksesta ja suorittamisesta?

Ruuanlaitto - Niin monta kuin on tekijää, on myös tapaa. Mutta mitä jos koittaakin hoitaa tätä perusjuttua itselleen sopimattomalla tavalla? Silloin ruuanlaittokin voi arkea kuormittaa. 

Asiakkaani oli lapsuudenkodissaan tottunut tiettyyn tyyliin, kuinka perheen ruokahommat hoidetaan. Äiti tekee, huolehtii, suunnittelee, valmistaa ja pitää homman hanskassa. Hommat hoituu, lautasella on sapuskaa ma-su. 

Myös hän itse tiesi mitä pakastin sisälsi, milloin jauhelihan päiväys oli menossa umpeen ja teki sunnuntaina ruokia valmiiksi jääkaappiin. Se toimi - ainakin ulkoisesti näytti siltä. Mutta jossain vaiheessa asiakkaani huomasi, että pinna kiristyi ihan pienistäkin. Jos joku ehdotti extempore jotain muuta ruokaa kuin mitä oli suunnitellut tai ruoka ei maistunut tai joku ei “ehtinyt syömään”, kiehahti sisällä ja hän tunsi, ettei työtä yhtään arvostettu. Ei hän siitä puhunut, alkoi suorittaa mekaanisesti - muristen, väsyen.  

Hermostotyypin kartoittamisen ja ymmärryjsen jälkeen homma muuttui. Kysessä oli D4 - looginen, vastuuntuntoinen ja käytännöllinen tyyppi. Ja ehkä myös hieman mörökölli, jos ei ole tilaa hengittää. Hän ymmärsi, että oli rakentanut perheen arjen kuin tehtaan tuotantolinjan - ja unohtanut sen, kuka sitä linjaa oikeasti pyörittää. 

Lähdettiin hermostotyypin kautta pohtimaan, mikä asiakastani auttaisi jaksamaan. Alussa oli tosi vaikea hellittää lankoja käsistä. Oma identiteetti oli rakentunut sen varaan, että "kyllä hyvä äiti hommat hoitaa". Mutta hiljalleen alettiin tehdä muutoksia. Perheessä mm. sopivat, että jokainen osallistuu ruuanlaittoon jollain tavalla. Ja ottivat käyttöön “itsepalvelupäivät”, jolloin jokainen omien menojensa lomassa kaivaa kaapista jämiä ruuaksi. Simple! 

Tärkeänä oivalluksena oli, että tehokkuus voi tarkoittaa myös sitä, että jaksaa toimia pitkällä aikavälillä hyvin. Hän voi edelleen olla se, joka saa asiat toimimaan, muttei enää tee sitä yksin tai hinnalla millä hyvänsä.

Oman hermostotyypin tiedostaminen ja tunnistaminen tarjoaakin selkeyttä siihen, miksi toimii kuten toimii ja erityisesti miten voisi toimia viisaammin itseään ajatellen.

Oisko nyt sun hetki jättää olettaminen historiaan ja opetella tuntemaan omia tarpeitasi, ominaisuuksiasi ja toimitatapojasi paremmin?

Kurkkaa lisää hermostotyyppien valmennuksista täältä!

Olettaminen käynnistää hermoston suorittamisen. Tunne itsesi ja tue hermoston vapaata toimintaa.