Meillä ei kotona onneksi pahemmin tapella, ennemminkin tilanteet jotka joskus nousee, on sitten vahvaa väittelyä. Aiemmin meillä oli aikalailla selkeä kuvio miten tilanteet eskaloitui, kun miehen kanssa tuli arjen yhteentörmäyksiä.
Mä oon ollut se, joka ahdistuu ja vetää itsensä samantien marttyyriksi jonnekin nurkkaan itkemään ja puolustelen ja selittelen asioita niin, etten edes itsekään enää ole kartalla mitä selitän. Miehellä on ollut selkeä näkemys siitä miten asiat on ja hän on kaivannut perusteluja miksi näin kävi sekä syy-seuraussuhteita sille, miten tähän tilanteeseen on jouduttu ja ratkaisun, kuinka tällaiseen ei enää jouduttaisi. Kysymystulva on ollut miehen suunnalta suuri ja mä oon ahdistunut siitä, etten tunnemyrskyssäni tiedä enää mistään mitään. En osaa vastata mihinkään. Pää tyhjenee täysin. Ja mies taas ei voinut ymmärtää sitä, miten en muka muista mitä oon sanonu tai tehny hetki sitten ja tarina muuttuu koko ajan.
Jep... melkoinen kehä mitä kierrettiin. Mutta kuinka meillä kotona ollaan saatu hommaa helpommaksi?
Hermoston vahvuudet tilanteisiin reagoimisessa
Jokainen hermosto on erilainen. Siksi me nähdään, koetaan ja toimitaan eri tavoin samoissa tilanteissa.
Oot varmaan kuullut ajatuksen siitä, että jokainen katsoo maailmaa omien lasiensa läpi. Ja näinhän se juuri on. Siihen lasien takaiseen näkymään vaikuttaa myös mm. persoona, kokemukset, ympäristö, kulttuuri ja perimä. Mutta vahvimmin siihen vaikuttaa sun synnynnäinen hermostosi ja sen vahvuudet/ominaisuudet.
Nyt käsittelyyn otetaan tunteet ja tietoinen ajattelu. Toiset reagoivat tilanteissa tunne edellä ja toiset tietoinen ajattelu eli järki edellä. Meiltä kaikilta löytyy nämä molemmat puolet, mutta sun hermostosi määrittelee, kumman kautta lähdet tilanteisiin ensisijaisesti.
Hermostotyypeistä C (ratkaisija) ja D (tekijä) menevät tilanteisiin järki edellä kun taas G (huolehtija) ja R (innostaja) tunne edellä. C:n ja D:n taustalla on persoonaprofiileistakin tuttu kirjain T (Thinking) eli ajatteleva tyyppi ja G:n ja R:N taustalla F (Feeling) eli tunteva tyyppi.
Tunne edellä - tyypit
Arvostavat riidoissa tunteiden huomioon ottamista
Keskittyvät siihen, miten konflikti vaikuttaa ihmissuhteisiin
Haluavat säilyttää harmonian
Ilmaisevat tunteita ja pyrkivät emotionaaliseen yhteyteen toisen kanssa
Haluavat tuntea olevansa kuultuja ja ymmärrettyjä
Jos kokevat, että tunteita vähätellään, voivat loukkaantua syvästi
Voivat joskus pyrkiä välttämään riitoja kokonaan, jos kokevat niiden uhkaavan ihmissuhteita
Haluavat käsitellä riitoja siten, että sen emotionaaliset vaikutukset otetaan huomioon
Järki edellä - tyypit
Käsittelevät riitoja loogisesti ja analyyttisesti
Suorasukaisia ja suoraviivaisia ongelmanratkaisussa
Pyrkivät löytämään faktapohjaisia ja järkiperäisiä ratkaisuja
Eivät keskity tunteisiin riitojen aikana, saattavat kokea sen epäolennaisena/häiritsevänä
Tarkastelevat asioita käytännönläheisesti
Pohtivat, mikä on oikeudenmukaisinta tai tehokkainta
Haluavat päästä nopeasti asiaan ja löytää konkreettisen ratkaisun
Lähestymistapa usein ratkaisukeskeinen
Joko arvaat meidän asetelman?
Jep. Mä oon tuo tunnetyyppi ja mun mies on tuo järkityyppi.
Me molemmat tarvitaan aikaa pohtia ja miettiä asioita, mutta usein mun mieheni tekee sen ennen mua. Esimerkiksi kun joku tapahtuma tai sanominen on jäänyt hänen mieltään häiritsemään. Hän käy mielessään asian perin pohjin läpi, pohtii miten sen ilmaisee ja perustelee. Ja tavoitteena löytää ratkaisu ja yhteisymmärrys asiaan. Silloin hän on valmis ottamaan asian mun kanssa käsittelyyn ja mullahan ei vielä olekaan ajatuksia tai vastauksia asiaan lainkaan. Hyvä kun edes tiedän mistä asiasta on kyse. Silloin törmäyskurssi on selkeä. Hän kaipaa keskustelua, vastauksia ja ratkaisuja. Minä taas koen että oon jotenkin uhattuna, kun mulla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä edes tapahtuu. Mä ahdistun, turhaannun ja loukkaannun. Tunnen itseni tyhmäksi ja kykenemättömäksi. Käperryn itsesääliin ja anteeksi pyytelyyn, mikä ärsyttää miestäni vielä lisää, joka vain kaipasi ymmärrystä miksi jotain oli tapahtunut ja miten toimitaan ettei jatkossa niin käy. Koita siinä vollottavan marttyyrin kanssa nyt keskustella järkevästi. Voitte kuvitella ettei hyvä heilu.
Ah hermostotietämys, miten tulitkaan avuksi!
Ei meillä miehen kanssa mikään omassa hermostossa ole muuttunut, eikä muutukaan. Edelleen mä olen tunteella tilanteissa ja hän järjellä. Mutta nyt ymmärretään toisiamme paremmin ja ollaan omaa toimintaamme muutettu.
Mä olen oppinut pyytämään tilaa ja aikalisää. Oon oppinut hengittämään ja kuuntelemaan mieheni asiaa. Välillä meinaa mopo lähteä keulimaan, mutta osaan siitä jo palata paremmin takaisin asiaan enkä lähde pyörremyrskyn mukana marttyyri-itkuihin. Mun mieheni on oppinut antamaan tilaa, odottamaan vastauksia ja vähentämään kysymystykitystä. Hän on myös oppinut jättämään mut yksin, jos näkee ettei musta saa mitään järkevää irti. Hän on myös oppinut näkemään, ettei kaikkiin tilanteisiin ehkä saakaan järkeviä ratkaisuja vaan tunnetaan vaan niissä tilanteissa eri tavoin. Mä taas olen oppinut skarppaamaan itseäni siihen, että oikeasti keskustelen mieheni kanssa ratkaisuista ja syy-seuraussuhteista ilman, että ajattelen koko ajan että mä olen mokannut tai syyllinen johonkin.
Meillä on keskitytty siihen, että miehen kommentit ja kysymykset ei tulis liian terävinä ja ehdottomina ilmoille ja mä yritän olla ottamatta kaikkea liian henkilökohtaisesti. Mun mies koittaa ymmärtää tilanteissa mun tunteitani ja tarvetta tilalle, kun taas mä koitan ymmärtää että hän kaipaa selkeän ratkaisun, minkä molemmat ymmärtää ja hyväksyy.
Riitatilanteissa tunne- ja järkityyppien erilaiset tarpeet ja lähestymistavat voivat tuoda jännitteitä, mutta ne tarjoavat myös mahdollisuuden oppia toisilta ja täydentää toisten vahvuuksia. On tärkeää, että molemmat osapuolet ymmärtävät, että tavoite on yhteinen – riidan ratkaisu ja ihmissuhteen parantaminen. Tunteiden ja logiikan yhdistäminen voi luoda vahvemman pohjan hyvän ratkaisun löytymiselle.
P.s. Äänite blogista tulossa myöhemmin!
Comments