Omasta hermostosta apu vertailun vähentämiseen.

Silloin kun on väsynyt tai tuntuu ettei hommat rullaa, on helppo tarttua kännykkään ja hypätä somen virran vietäväksi. Töiden jälkeen tai raskaan päivän päätteeksi se voi olla se oma hetki, jonka ajattelet vievän ajatuksia pois työjutuista ja arjen hulinoista. Se hetki jolloin hölläät nauraen kissavideoille, löytäen inspiroivan tekstin minkä jaat ystävälle tai törmäät vihdoinkin siihen maailman parhaan tyynyn mainokseen, jota oot aina etsinyt. Mutta mitä jos se hetki kääntyykin itseä vastaan?

Mitä jos se kännykän selaaminen tuo sulle tunteen, että joku on sua paljon kauniimpi, laihempi ja viisaampi. Jonkun koti on paljon tyylikkäämpi, siistimpi ja toimivampi. Joku ehtii paljon enemmän viettämään aikaa ystävien kanssa, festareilla ja kahviloissa. Joku on paljon aktiivisempi treenaten viikottain, päivittäin ja aamuisinkin ennen töitä. Joku jolla asiat vaan rullaa niin hiton hyvin eikä sillä ole mitään ongelmia ikinä missään - täydellinen elämä ja arki! Haistakoot viulun! Mutta tiedätkö oikeasti, millaista kuvien takana oleva arki on? Mitä kaikkea sinne mahtuu - tunteita, ristiriitoja, toiveita, haasteita, mahdollisuuksia?

Vertailu on helppoa ja ihan hanurista

Mä tiedän, että vertailu on helppoa. Ai että, kyllä! Tiedän myös että se on ihan hurjan kuluttavaa ja ahdistavaa. Se saa laittamaan itsensä jonnekin hölmöön laatikkoon, missä on ne epäonnistuneet, surkeat, rumat ja laiskat ihmiset - niinkuin minä muka. Oot ehkä käynyt myös joskus myös siellä laatikossa? Eikä siellä oo kovin mukavaa.

Vertailu on ihan hanurista! Oikeasti! Eihän kukaan ole kuin sä - edes identtiset kaksoset eivät ole kopioita toisistaan! Ja sen kertoo meidän hermostot! Eikä me kuuluta mihinkään hylkiöiden laatikkoon. Meillä on ihan oma paikka molemmilla! Ja kun paremmin opitaan itseämme tuntemaan, on helpompi myös vertaamisesta höllätä. Koska me ei tarvita kaikki samoja asioita, me ei motivoiduta samoista asioista, me ei oikeastaan edes arvosteta samoja asioita. Miksi ihmeessä mun tai sun pitäisi kopioida sitten jonkun muun elämää, jos se ei kohtaakaan meitä - meidän hermostojen tarpeita, ominaisuuksia ja tapoja toimia. 

Miten ihmeessä päästä sitten siitä vertailusta eroon?

Vahvistamalla omaa identiteettiä - itsetuntemusta ja tapaa elää. Se vapauttaa sut olemaan just se kuka oot, etkä sä tartte enää muiden elämiä vertailukohteeksi, kun oot onnellinen ja tyytyväinen siinä, minkä itse olet itsellesi rakentanut omista lähtökohdistasi. 

Toiset tarvitsevat selkeyttä, suunnitelmia ja aikatauluja – toiset taas ahdistuvat niistä ja haluavat kulkea fiiliksen mukaan. Toiset tarvitsevat sosiaalista menoa joka viikolle – toisille parhautta on sohvannurkassa kirjan lukeminen. Toiselle siisti koti on rauhan ehto – toiselle luova kaaos on ihanan boheemia. Toinen kokee olevansa huippukunnossa, kun on juossut tietyt kilometrit – toiselle henkinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin askelmäärät. Toinen nauttii, kun voi jakaa päivänsä somessa – toinen tarvitsee arkeensa yksityisyyttä.

Älä anna someruudun hämätä. Kauniin kuvan takana voi olla väsynyt mieli, keskeneräinen kriisi tai vain ihminen, joka yrittää löytää oman tapansa olla riittävä. 

Me etsitään vastauksia niin helposti itsemme ulkopuolelta. Somen vinkit, kirjat, videot, ystävien neuvot, testit ja oppaat. Etsitään sitä, mikä toimii. Sitä, mitä pitäisi tehdä. Miten olla parempi, tehokkaampi, rauhallisempi, rohkeampi – enemmän jotain.

Mutta mitä jos se kaikki tieto viekin sua vaan kauemmas itsestäsi? Aivan kuin koettaisit ratkaista omaa palapeliäsi muiden palasilla? Kun sä alat oikeasti ymmärtää, kuka sä olet, miten sun hermosto toimii, mitä sä tarvitset -  alat löytää vastaukset sisältä ilman että vertailet itseäsi muihin. Ja se on se kohta, missä vapaus vertailusta alkaa.

Valehtelisin, jos väittäisin, etten itse vertaile itseäni mihinkään.

Kyllä näin tapahtuu ja uskon, että meistä jokainen jossain tilanteessa sortuu vertailemaan. Mutta oon sitä mieltä, että vertailu voi viedä meitä oikeanlaisena myös eteenpäin. Silloin vaikka toisen esimerkki voi antaa buustia itse tsempata tai koettaa jotain uutta. Mutta jos vertailu on sellaista, joka ajaa negatiiviseen ajatteluun ja itsensä mollaamiseen niin sehän ei oo hyvä juttu, eihän?

Mä oon todennut, että mun vertaileminen on huimasti vähentynyt, kun olen oppinut itseäni paremmin tuntemaan - sitä miten mä toimin ja reagoin luonnostani, mitkä on mulle ominaisia tapoja ja tukee mun elämäniloa ja jaksamista sekä opetellut sanoittamaan omia ajatuksiani ja tunteitani sekä itselleni että muille. 

Hermoston synnynnäisten vahvuuksien kautta, oon oivaltanut mm. näitä asioita omassa arjessani ja pystynyt päästämään vertailusta irti. 

• Usein somea selaillessani tunnen fomoa (fear of missing out), kun näen tuttujen olevan kaveriporukoittensa kanssa siellä sun täällä - reissuissa, festareilla, kahvilla, keikoilla. Ennen harmittelin tosissani, miksi itse en ole mukana. Mutta nykyään tiedän oman hermostoni kaipaavan vähemmän ärsykkeitä, selkeyttä, rauhaa ja yksinoloa. Ja sitä kautta ei tunnu niin “pahalta olla vaan kotona.”

• Crossfit-taustani takia vertasin usein itseäni salilla muihin - kun en kunto kestä sykkimistä, kun en jaksa tehdä hurjia treenejä, kun jumppaan “vaan kuminauhan kanssa” joitain liikkeitä. Nyt kuitenkin tiedän, että mun hermostoani tukee rauhallisempi rytmi sekä tietynlainen lihastyötapa. Tiedän, että parasta treeniä on itselle sopiva treeni ja nautin tekemisestä ihan toisella tavalla. 

• Ollaan mieheni kanssa vastakkaiset kirjaimet hermostotyypeistä, joten ollaan saatu hyvinkin paljon opetella sanoittamaan asioita. Usein riita/väittelytilanteissa konkreettisena tunnetyyppinä syyllistyin vaan haukkumaan itseäni tyhmäksi, kun vertasin itseäni intuitiiviseen ja loogiseen mieheeni, joka selitti asioita niin etten tunnemyrskyissäni saanut mistään kiinni. Aiemmin mun mieheni usein totesi, että meillä on kommunikaatio ongelma (inhoan tuota sanaa), mutta eipä ole sitäkään aikoihin kuultu! 

Itsetuntemus tekee susta rehellisen. Aidon. Sä et enää vertaa. Sä et yritä mahtua muiden muottiin. Sä rakennat sun näköistä arkea ja elämää. Ja se on sitä, missä sä viihdyt ja voit hyvin.

Hermoston vahvuuksien kautta sä rakennat itsellesi aidon indentiteetin, minkä kanssa koet riittäväsi - koska sä olet just se kuka sun kuuluukin olla. Osaat huomioida mitä itse haluat, tarvitset ja kaipaat - etkä etsi vastauksia itsesi ulkopuolelta. Kun oot valmis sanomaan heipat vertailulle, laita viestiä ja lähdetään etsimään sun synnynnäiset vahvuutesi ja mä kerron, miten saat ne omaan arkeesi käyttöön ja suuntaa antamaan. 

Kun siis oppii tuntemaan oman luonnollisen tapansa toimia ja hermostonsa synnynnäisiä ominaisuuksia, elämän helpottuminen ja  keveneminen näkyy mm. juurikin vertailun vähenemisenä ja itsensä hyväksymisenä.

Joten, mitäs sanoisit? Lähdetäänkö yhdessä karkottamaan sun tapaasi vertailla itseäsi muihin ja etsitään se sun syvin aito identiteettisi hermostosi avulla!

Lue lisää AITO-valmennuksista!

Itsetuntemus ja vahva identiteetti hölläävät vertailusta.