Työelämä ja erilaisuudessa piilevä voima

Kun erilaisuus organisaatiossa aiheuttaa kitkaa, vika ei ole ihmisissä, vaan yksilöllisten hermoston vahvuuksien ymmärryksen puutteessa. Sain kirjoitella aiheesta HENRY ry:n blogiin vieraskynäkirjoituksen ja jaan nyt ajatukset myös teille täällä.

Työelämässä erilaisuus on arkea. Meillä on tiimeissä loogisia analyyttikkoja, luovia ideoijia, harkitsevia päätöksentekijöitä ja nopeasti reagoivia käytännön toteuttajia. Monimuotoisuus on rikkaus - näin sanotaan. Silti liian usein erilaisuus näyttäytyy kitkana, väärinymmärryksenä tai turhautumisena. Miksi? Siksi, että emme vielä täysi ymmärrä, miten ihmiset toimivat hermostollisesti eri tavalla. Kun tämä ymmärrys puuttuu, erilaisuus muuttuu vahvuudesta haasteeksi.

Erilaisuuden ymmärtäminen on yksi unohdetuista voimavaroista organisaatioissa. Kun alamme huomioida hermoston synnynnäisiä vahvuuksia ja tarpeita, voimme rakentaa paremmin toimivia tiimejä, johtamista ja työhyvinvointia.

Oletko koskaan miettinyt, miksi joku kollega ei saa aikaiseksi aloittaa ennen pitkää taustatyötä ja suunnittelua, kun taas toinen säntää liikkeelle ennen kuin ehdit kysyä, mitä olit ajatellut? Tai miksi yksi tiimin jäsen haluaa käydä asiat läpi rauhassa paperilla, kun taas toinen turhautuu, ellei pääse keskustelemaan heti kasvokkain? Tai miksi yksi kiivastuu tunnemyrskyyn hetkessä ja toinen kaipaa samalla faktoja ja järkeä?

Näissä tilanteissa on helppoa ajatella, että toinen on vain "hidas", “herkkä", "hutiloiva" tai "kontrolloiva". Mutta entä jos kyse ei ole persoonasta vaan siitä, miten hermosto on rakentunut käsittelemaan tietoa ja maailmaa?

Hermostollinen erilaisuus – näkymätön vaikuttaja

Usein puhumme erilaisuudesta persoonallisuutena, mutta unohdamme, että myös hermosto vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten toimimme, reagoimme, opimme ja motivoidumme. Nämä erot ovat synnynnäisiä, ei vain kasvatuksen, oppimisen tai työkokemuksen muodostamia.

Tiesitkö, että synnynnäisesti:

●      Toiset tekevät päätöksiä henkilökohtaisesta logiikasta käsin, toiset yleisestä

●      Toiset reagoivat tunne edellä, toiset järki edellä

●      Toiset motivoituvat kokemuksista, toiset tiedosta

●      Toiset hahmottavat ensin kokonaisuuden, toiset yksityiskohdat

●      Toiset ovat konkreettisempia, toiset intuitiivisempia

●      Toiset oppivat lukemalla ja ajattelemalla, toiset toiminnan kautta

●      Toiset kaipaavat rauhaa ja omaa aikaa, toiset ihmisiä ja kohtaamisia

Hermoston toiminnalle on myös ominaisia erilaiset yksilölliset asennot ja liikkeet, jotka vähentävät kuormitusta ja tukevat ajattelua, toimintaa ja tunnetyötä. Oikeilla asennoilla voidaan myös siis sytyttää mm. motivaatiota sekä tehokkuutta.

Pikkulapsina osaamme käyttää vahvuuksiamme tiedostamattomasti, mutta valitettavasti koti, koulu, kasvatus, roolit, työtehtävät, toiveet, odotukset yms. muokkaavat 80% ihmisistä toimimaan olettamusten varassa tai mm. yhdellä tietyllä opetetulla toimintatavalla, mikä ei kaikille toimi. 

Ja kun toimimme olettamusten varassa ajaudumme herkästi suorittamaan, jolloin hermoston vapaa toiminta omien vahvuuksien kautta ei ole mahdollista - silloin kuormitumme, väsymme, turhaudumme ja uuvumme. 

Ei heikkouksia, vaan erilaisia tarpeita ja toimintatapoja

Yksi asiantuntija koki motivaation puutetta analysoivassa roolissaan. Hermostollisen vahvuuden tunnistaminen paljasti, että hänet sytyttää sosiaalinen vuorovaikutus. Tehtävien siirtäminen asiakastyöhön muutti asenteen työtä kohtaan merkittävästi.

Toisessa yrityksessä hermoston vahvuudet huomioitiin jo perehdytyksessä. Työntekijöiden roolit muotoiltiin yksilöllisten tarpeiden mukaan ja vaihtuvuus laski vuodessa 20 %.

Kolmannessa yrityksessä hermoston vahvuuksien hyödyntäminen työntekijöiden roolien muotoilussa on tuonut lisää tyytyväisyyttä ja parempaa onnistumista työtehtävissä.

Kun hermosto saa toimia omien vahvuuksiensa kautta, asiat alkavat sujua helpommin. Tämä on itsensä johtamista hermoston tasolla: asennot, liikkeet, sisäinen puhe ja tarpeiden tunnistaminen tukevat kaikkea tekemistä.

Kun ihminen tuntee oman hermostonsa, häntä on helpompi johtaa. Kun esihenkilö tuntee oman hermostonsa, hän osaa auttaa muita johtamaan itseään. Siitä syntyy toimiva, motivoitunut ja hyvinvoiva organisaatio.

Entä jos rakentaisimme työelämää hermoston ymmärryksen kautta?

Miltä kuulostaisi työpaikka, jossa jokainen saa olla paras versio itsestään? Missä työtavat ja roolit tukevat kunkin hermostollisia vahvuuksia, eivätkä pakota muottiin?

Työyhteisö, jossa: 

●      Huomioidaan yksin itsenäistä työskentelyaikaa tarvitsevat sekä ne keillä on tarve yhdessä pallotella asioita.

●      Strategioita ja suunnitelmia työstävät enemmän he, jotka syttyvät niistä liekkeihin ja taas yhteisöllisyyttä ja työhyvinvointia edistävät he, jotka niistä innostuvat.

●      Huomioidaan se, että toiset ovat valmiimpia nopeampiin päätöksiin, kun taas toiset tarvitsevat aikaa harkintaan ja pohtimiseen. 

●      Yksi saa vetää spontaaneja asiakastilaisuuksia, koska reagoi nopeasti ja ajattelee toimiessaan.

●      Toinen rakentaa taustamateriaalit ja huolehtii yksityiskohdista, koska hahmottaa järjestelmät tarkasti.

●      Kolmas koordinoi kokonaisuuksia ja varmistaa työnjaon, jotta ihmiset eivät pala loppuun.

●      Kukaan ei kokisi olevansa huonompi, hitaampi, lahjattomampi tai väärinymmärretty. 

●      Töihin on kiva mennä, työ motivoi ja tuo onnistumisen tunnetta, ihmiset puhaltavat yhteen hiileen ja ymmärtävät toisiaan. 

●      Ei ole kiusaamista, uupumusta, sairaspoissaoloja, vaihtuvuutta tai tuloksetonta toimintaa. 

Se olisi työpaikka, jossa ei ole kysymys siitä, kuka on oikeassa tai väärässä, vaan siitä, mitä kukin tarvitsee toimiakseen omasta luonnollisesta potentiaalistaan käsin - ymmärretään toinen toisiamme ja puhalletaan yhteen hiileen.

Erilaisuuden ymmärtäminen rakentaa hyvinvoivaa työelämää

Kun jokainen saa tehdä töitä niin että omat vahvuudet, ominaisuudet, luonnolliset toimintatavat ja kiinnostuksen kohteet huomioidaan - rakennetaan hyvinvoivaa työelämää, parempaa johtamista ja jaksamista. Se on mahdollista, kun lakkaamme näkemästä ihmiset vain persoonina ja näemme heidät hermostollisesti erilaisina olentoina, joilla on omat logiikkansa, rytminsä ja tarpeensa.

Kun alamme nähdä ihmisten toimintatapojen takana heidän yksilöllisen "käyttöjärjestelmänsä", lopetamme syyttelyn ja alamme rakentaa siltoja. Työelämästä tulee vähemmän kuluttavaa ja enemmän tuottavaa, paitsi tulosten, myös inhimillisyyden näkökulmasta.

Ehkäpä se ärsyttävä kollega ei olekaan ongelma – vaan mahdollisuus oppia jotain olennaista erilaisuudesta, ihmisyydestä ja yhteistyöstä.

Lue lisää luennoista, koulutuksista ja pajoista!

Työelämän potentiaali piilee erilaisuuden ja yksilöllisyyden syvemmässä ymmärryksessä.